Olaus Magnus and the Epistemologies of the Renaissance

vuonna 1539 katolinen ruotsalainen pappi Olaus Magnus julkaisi laajan kartan Skandinaviasta, Baltiasta ja Pohjanmerestä. Hänen Carta Marina-teoksensa julkaistiin Venetsiassa, jossa Olaus vietti merkittävän osan yli 30-vuotisesta maanpaostaan: hän oli tullut paavin lähettiläänä, mutta joutui lopulta saarroksiin, eikä kyennyt palaamaan Ruotsiin, josta oli hänen poissaolonsa aikana tullut luterilainen. Kartta oli ennen näkemätön maantieteelliseltä täsmällisyydeltään ja runsaudeltaan historiasta, politiikasta, antropologiasta ja luonnonhistoriasta. Se esitti myös kuvan uskonnollisen myllerryksen keskellä olevasta Pohjois-Euroopasta: kartan rikas kuvasto oli joukko lausuntoja ja paljastuksia luterilaisuuden ja katolilaisuuden välisestä taistelusta. Pohjoinen voitiin tulkita analogiaksi läntisen kristikunnan sisäisiin kiistoihin.

Olaus halusi myös antaa kartalle huomattavan saatetekstin. Tästä tulikin pohjoisten kansojen historia, valtava 22 kirjaa käsittävä teos, joka julkaistiin vasta vuonna 1555. Tähän aikaan Euroopan uskonnollinen kahtiajako oli tosiasia, eikä kartan tietoteoreettinen perusta ollut enää voimassa. Tämän vuoksi kirja joutui neuvottelemaan uudelleen Pohjolan tiedon jäsentämisen periaatteet. Tämän tutkimushankkeen tarkoituksena oli tutkia kartan ja tekstin dynaamista suhdetta esimerkkinä renessanssin muuttuvista tietoteorioista ja tapahtumana tosiasioiden historiassa. Aineisto osoittaa myös, miten luonnon elementit kulkevat tietoteoreettisten ja uskonnollis-poliittisten ympäristöjen välillä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.